Skip to main content

Motorbiking

Sorry for being so quiet but I am still alive and kicking.

Well, I was in Lilongwe for the past 3 weeks. First attending a peer support meeting with all the VSO volunteers who work under secure livelihoods and after that doing my motorbike training to get the motorbike license. Basicly the training could have been done in a week but just for that fuel again it took us some more time to finish the course. But I am fully licensed to ride a motorbike now and that´s pretty awesome!


Easter I spent at Nkhata Bay. It was beautiful, amazing, I really enjoyed it. So today I am finally back at work after being away almost a month. Doesn´t look like much have changed since I last attended a meeting at our work place.. I guess that´s the Malawian time. The same issues we discussed a month ago are still here though progress is there but it´s very slowly. Because of no fuel again (do I even need to mention that anymore..) I will do what I can this week and hopefully head to the field next week. We are working on some gender issues, how to secure the livelihoods of women. Especially in farming it´s the women who do the work and on top of that they also take care of the children, cooking, cleaning. Another issue is HIV and for that I will bring my knowledge from my experience of HIV/AIDS work in Zambia. So for this week I am moving aside from cows and concentrate on the farmers themselves for a while.

Comments

Popular posts from this blog

Kun naapurin tyttö heräsi kuolleista

Elettiin vuotta 2015. Minulla oli jo muutama vuosi takana Malawissa ja asuimme mukavalla alueella melkein kaupungin keskustassa. Kaikki tunsivat minut, mutta itse harvemmin tiesin ihmisiä muuten kuin kasvoilta. Naapurustossa asui myös mukava nuori tyttö, ihan tavallista nuorisoa niin kuin muutkin alueella asuvat. Nyt kun ajattelen, niin siellä asui nuoria itse asiassa todella paljon. Malawissa 0-24 vuotiaat kattavatkin yli 65% koko maan väestöstä. Kaikki tapahtui pari taloa tästä meidän vanhasta talosta eteenpäin Eräänä päivänä tuli suru-uutinen, että tämä tyttö oli menehtynyt malariaan. Olin kuullut oudoista malariakuolemista, mutta se ei ollut koskaan tapahtunut näin lähellä meitä. Sanottiin, että hän oli ollut ihan hyvävointinen, mutta salakavala malaria olikin ehtinyt aivoihin asti ja hän menehtyi äkillisesti sairaalassa. Se, miksi tämä tapaus jäi erityisesti mieleeni, oli se, että käytin sitä usein esimerkkinä kertoessani ihmisille malarian vaarallisuudesta. Malaria on k...

Menolippu Malawiin

Koppasin tosta Miia Junellin My life in Spain blogista tämän mielenkiintoisen aloituksen, eli miten on päädytty sinne missä nyt ollaan. Meillä on aina matkusteltu paljon. Ihan sieltä perinteisistä Kanarian lomista aina eksoottisempiin kohteisiin. Oma onneni oli päästä osallistumaan moneen CISV leiriin, jonka kautta olenkin kokenut monia maita ja ne opettivat minulle paljon muista kulttuureista. CISV-leirillä vuonna 1999 Brasiliassa Ensimmäinen pidempi muutto tapahtui ihan Suomen sisällä vuonna 2002, jolloin muutin niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Tohmajärvelle. No olihan se turkulaiselle hyvinkin erilaista, etenkin ihmisten avoimuus ja puheliaisuus. Kun työpaikaltamme Maa- ja Metsätalousministeriön emolehmänavetalta alettiin vähentää porukkaa muutama vuosi sen jälkeen, luin kahvipöydässä Karjalaista ja silmiin osui ilmoitus ”Vapaaehtoisia Afrikkaan”. Soitin numeroon, kävin tutustumassa järjestöön ja 2015 muutin Tanskaan matkalle kohti Sambiaa. Sambiassa vuonna 20...

east side

My friend Kalle was reading my writings and he was very sad that I forgot to mention his name and that now I'm actually in Joensuu, so for all of you to know he is a good friend ( and for the ladies, single!! i get u a pic later..) so if you ever plan to visit Joensuu ( for some strange reason I don't understand because there is nothing here... except Ilosaarirock and lot of snow!!!) you can always depend on Kalle. Today I'm going to visit a very special place and some very special people. they were a great help when I really needed it some years ago. And for that I thank them because I am able to walk on my own feet again! Saatiin vaparit JokiPojat - Fops Mestis peliin, mutta kiinnostaako se jääkiekko niin paljon?? NO EI! Ihmiset on niin erilaisia taas täällä ja johtuneeko liian pitkään kaupungissa (tai turussa..) olosta et kesti taas hetken tottua että tuntemattomatkin voi hymyillä toisilleen! :)