Kun naapurin tyttö heräsi kuolleista

Elettiin vuotta 2015. Minulla oli jo muutama vuosi takana Malawissa ja asuimme mukavalla alueella melkein kaupungin keskustassa. Kaikki tunsivat minut, mutta itse harvemmin tiesin ihmisiä muuten kuin kasvoilta. Naapurustossa asui myös mukava nuori tyttö, ihan tavallista nuorisoa niin kuin muutkin alueella asuvat. Nyt kun ajattelen, niin siellä asui nuoria itse asiassa todella paljon. Malawissa 0-24 vuotiaat kattavatkin yli 65% koko maan väestöstä.

Kaikki tapahtui pari taloa tästä meidän vanhasta talosta eteenpäin

Eräänä päivänä tuli suru-uutinen, että tämä tyttö oli menehtynyt malariaan. Olin kuullut oudoista malariakuolemista, mutta se ei ollut koskaan tapahtunut näin lähellä meitä. Sanottiin, että hän oli ollut ihan hyvävointinen, mutta salakavala malaria olikin ehtinyt aivoihin asti ja hän menehtyi äkillisesti sairaalassa. Se, miksi tämä tapaus jäi erityisesti mieleeni, oli se, että käytin sitä usein esimerkkinä kertoessani ihmisille malarian vaarallisuudesta. Malaria on kuitenkin niin iso aihe, että jatketaan siitä lisää toisessa kirjoituksessa.

Vuodet kuluivat ja elämä jatkui eteenpäin. Kuolema on melkein päivittäin läsnä Malawissa, joten se koetaan, surraan ja toivutaan, mutta sitä ei jäädä potemaan sen pidemmäksi aikaa. Eräänä sunnuntai aamuna istuin ystäväni ravintolassa aamukahvilla, kun paikalle saapui silminnähden järkyttynyt vanhempi pariskunta. He alkoivat kertoa tytöstä, joka oli herännyt henkiin. Mikä järkytti heitä eniten, oli se, että he olivat itse ajaneet ruumisautoa, jolla tytön ruumis aikanaan kuljetettiin hautajaisiin. Tämä tyttö osoittautui samaksi naapurin tytöksi, jonka oli väitetty kuolleen malariaan vuosia aikaisemmin. Vuosi oli 2018 ja kuolemasta oli kulunut kolme vuotta. 

Sana levisi nopeasti ja pian kaikki tiesivät henkiin heränneestä tytöstä Katotossa. Tämä ihme uutinen pääsi jopa kansallisen sanomalehden sivuille, uutisen voi lukea täältä. Vaikka olinkin kuullut jos jonkinlaisesta noituudesta vuosien aikana, oli tämä minulle jotain aivan uutta. Kun asiasta puhuttiin lähimpien ystävien kanssa, selvisi kuitenkin, että tätä tapahtuu ja kaikki tietävät siitä. Monet olivat nähneet henkiin heränneitä ihmisiä ja toisia, jotka oli kaapattu ja palasivat vuosien jälkeen takaisin.

Mielessäni pyöri paljon kysymyksiä. Seuraavana iltana hollantilainen ystäväni tuli kylään ja ihmettelimme ääneen tätä tapahtunutta. Yritimme etsiä loogisia vastauksia tapahtuneeseen. Kuinka tyttö olisi pidetty huumattuna kaikki nämä vuodet, minkälaisella joukkohypnoosilla hautajaisväki oli saatu uskomaan, että arkussa makaa kuollut tyttö, missä ja miksi häntä on pidetty tämä aika, kuka on kaiken takana. Meidän kokemuksellamme ja koulutuksellamme kaikkeen on olemassa järkevä selitys, jota nyt yritimme löytää.

Mieheni ja malawilainen ystävämme kuitenkin pysyivät melko hiljaa koko tämän keskustelun ajan. He jollain tapaa vain hyväksyivät, että näin on käynyt ja tätä tapahtuu. Kukaan paikallisista ei sen enempää halua kommentoida eikä kyseenalaistaa tapahtunutta. Sitä tapahtuu, noituus on edelleen vahvasti läsnä kaikkien elämässä uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta ja siitä ei haluta puhua sen enempää. Ikään kuin jonkinlainen pelko olisi läsnä asiasta puhuttaessa ja sen pelätään osuvan omalle kohdalle.

Tyttö ei koskaan enää puhunut mitään kotona olonsa aikana. Hengissä hän todella oli, tapasin hänet itsekin jonkun aikaa tapahtuneen jälkeen. Myöhemmin hän muutti 700 kilometrin päähän elämään uutta elämää. Vaikka puhutaan hengistä heräämisestä, on kysymyksessä enemmänkin lavastettu kuolema, jonka jälkeen henkilöä voidaan pitää noituuden vallassa tai vankina jossain kaukana kotoa, heitä kuljetetaan naapurimaihin Mosambikiin ja Sambiaan. Monet kuitenkin sanovat, että nämä palautetut henkilöt eivät enää koskaan palaa ennalleen.

Tuhansia syrjäisiä kyliä, mistä emme tiedä mitään.

Se, mitä alun perin tapahtui, miksi se tehtiin ja missä ihminen viettää kaikki ne vuodet, kiinnostaa minua eniten. Kun kuulin toisesta vastaavasta tapauksesta, oli tätä henkilöä pidetty noituuden vallassa Mosambikissa vuosikausia tekemässä raskasta ruumiillista työtä. Vaikka puhutaan noituudesta, ajattelen sen olevan enemmänkin huumaamista jollain kasveilla tai aineilla, jolla ihminen saadaan pidettyä vallassa.

Tässä olisi oiva tutkimuksen aihe jollekin, joka on kiinnostunut Afrikan noituudesta. Se, miten aiheesta voi saada tietoa, voi kuitenkin osoittautua hankalammaksi. Tällainen ihminen ei vain palaudu kotiinsa itsestään. Kuten tämänkin tytön tapauksessa, perhe keräsi rahaa sille, joka onnistui löytämään tytön ja palauttamaan hänet kotiinsa. Tästä herää mieleeni taas lisäkysymyksiä, onko noituuskin vain eräänlaista bisnestä?