Elettiin vuotta
2015. Minulla oli jo muutama vuosi takana Malawissa ja asuimme mukavalla
alueella melkein kaupungin keskustassa. Kaikki tunsivat minut, mutta itse
harvemmin tiesin ihmisiä muuten kuin kasvoilta. Naapurustossa asui myös mukava
nuori tyttö, ihan tavallista nuorisoa niin kuin muutkin alueella asuvat. Nyt
kun ajattelen, niin siellä asui nuoria itse asiassa todella paljon. Malawissa 0-24
vuotiaat kattavatkin yli 65% koko maan väestöstä.
 |
| Kaikki tapahtui pari taloa tästä meidän vanhasta talosta eteenpäin |
Eräänä päivänä
tuli suru-uutinen, että tämä tyttö oli menehtynyt malariaan. Olin kuullut
oudoista malariakuolemista, mutta se ei ollut koskaan tapahtunut näin lähellä
meitä. Sanottiin, että hän oli ollut ihan hyvävointinen, mutta salakavala
malaria olikin ehtinyt aivoihin asti ja hän menehtyi äkillisesti sairaalassa.
Se, miksi tämä tapaus jäi erityisesti mieleeni, oli se, että käytin sitä usein
esimerkkinä kertoessani ihmisille malarian vaarallisuudesta. Malaria on
kuitenkin niin iso aihe, että jatketaan siitä lisää toisessa kirjoituksessa.
Vuodet kuluivat
ja elämä jatkui eteenpäin. Kuolema on melkein päivittäin läsnä Malawissa, joten
se koetaan, surraan ja toivutaan, mutta sitä ei jäädä potemaan sen pidemmäksi
aikaa. Eräänä sunnuntai aamuna istuin ystäväni ravintolassa aamukahvilla, kun
paikalle saapui silminnähden järkyttynyt vanhempi pariskunta. He alkoivat
kertoa tytöstä, joka oli herännyt henkiin. Mikä järkytti heitä eniten, oli se,
että he olivat itse ajaneet ruumisautoa, jolla tytön ruumis aikanaan
kuljetettiin hautajaisiin. Tämä tyttö osoittautui samaksi naapurin tytöksi,
jonka oli väitetty kuolleen malariaan vuosia aikaisemmin. Vuosi oli 2018 ja kuolemasta oli kulunut kolme vuotta.
Sana levisi
nopeasti ja pian kaikki tiesivät henkiin heränneestä tytöstä Katotossa. Tämä
ihme uutinen pääsi jopa kansallisen sanomalehden sivuille, uutisen voi lukea täältä.
Vaikka olinkin kuullut jos jonkinlaisesta noituudesta vuosien aikana, oli tämä
minulle jotain aivan uutta. Kun asiasta puhuttiin lähimpien ystävien kanssa,
selvisi kuitenkin, että tätä tapahtuu ja kaikki tietävät siitä. Monet olivat
nähneet henkiin heränneitä ihmisiä ja toisia, jotka oli kaapattu ja palasivat
vuosien jälkeen takaisin.
Mielessäni pyöri
paljon kysymyksiä. Seuraavana iltana hollantilainen ystäväni tuli kylään ja
ihmettelimme ääneen tätä tapahtunutta. Yritimme etsiä loogisia vastauksia
tapahtuneeseen. Kuinka tyttö olisi pidetty huumattuna kaikki nämä vuodet,
minkälaisella joukkohypnoosilla hautajaisväki oli saatu uskomaan, että arkussa
makaa kuollut tyttö, missä ja miksi häntä on pidetty tämä aika, kuka on kaiken
takana. Meidän kokemuksellamme ja koulutuksellamme kaikkeen on olemassa järkevä selitys,
jota nyt yritimme löytää.
Mieheni ja
malawilainen ystävämme kuitenkin pysyivät melko hiljaa koko tämän keskustelun
ajan. He jollain tapaa vain hyväksyivät, että näin on käynyt ja tätä tapahtuu.
Kukaan paikallisista ei sen enempää halua kommentoida eikä kyseenalaistaa
tapahtunutta. Sitä tapahtuu, noituus on edelleen vahvasti läsnä kaikkien
elämässä uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta ja siitä ei haluta puhua sen
enempää. Ikään kuin jonkinlainen pelko olisi läsnä asiasta puhuttaessa ja sen
pelätään osuvan omalle kohdalle.
Tyttö ei koskaan
enää puhunut mitään kotona olonsa aikana. Hengissä hän todella oli, tapasin
hänet itsekin jonkun aikaa tapahtuneen jälkeen. Myöhemmin hän muutti 700
kilometrin päähän elämään uutta elämää. Vaikka puhutaan hengistä heräämisestä,
on kysymyksessä enemmänkin lavastettu kuolema, jonka jälkeen henkilöä voidaan
pitää noituuden vallassa tai vankina jossain kaukana kotoa, heitä kuljetetaan
naapurimaihin Mosambikiin ja Sambiaan. Monet kuitenkin sanovat, että nämä palautetut
henkilöt eivät enää koskaan palaa ennalleen.
 |
| Tuhansia syrjäisiä kyliä, mistä emme tiedä mitään. |
Se, mitä alun
perin tapahtui, miksi se tehtiin ja missä ihminen viettää kaikki ne vuodet,
kiinnostaa minua eniten. Kun kuulin toisesta vastaavasta tapauksesta, oli tätä
henkilöä pidetty noituuden vallassa Mosambikissa vuosikausia tekemässä raskasta
ruumiillista työtä. Vaikka puhutaan noituudesta, ajattelen sen olevan
enemmänkin huumaamista jollain kasveilla tai aineilla, jolla ihminen saadaan
pidettyä vallassa.
Tässä olisi oiva
tutkimuksen aihe jollekin, joka on kiinnostunut Afrikan noituudesta. Se, miten aiheesta voi saada tietoa, voi kuitenkin
osoittautua hankalammaksi. Tällainen ihminen ei vain palaudu kotiinsa
itsestään. Kuten tämänkin tytön tapauksessa, perhe keräsi rahaa sille, joka
onnistui löytämään tytön ja palauttamaan hänet kotiinsa. Tästä herää mieleeni
taas lisäkysymyksiä, onko noituuskin vain eräänlaista bisnestä?
Comments