Koppasin tosta Miia Junellin My life in Spain blogista tämän mielenkiintoisen aloituksen, eli miten on päädytty sinne missä nyt ollaan. Meillä on aina matkusteltu paljon. Ihan sieltä perinteisistä Kanarian lomista aina eksoottisempiin kohteisiin. Oma onneni oli päästä osallistumaan moneen CISV leiriin, jonka kautta olenkin kokenut monia maita ja ne opettivat minulle paljon muista kulttuureista. CISV-leirillä vuonna 1999 Brasiliassa Ensimmäinen pidempi muutto tapahtui ihan Suomen sisällä vuonna 2002, jolloin muutin niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Tohmajärvelle. No olihan se turkulaiselle hyvinkin erilaista, etenkin ihmisten avoimuus ja puheliaisuus. Kun työpaikaltamme Maa- ja Metsätalousministeriön emolehmänavetalta alettiin vähentää porukkaa muutama vuosi sen jälkeen, luin kahvipöydässä Karjalaista ja silmiin osui ilmoitus ”Vapaaehtoisia Afrikkaan”. Soitin numeroon, kävin tutustumassa järjestöön ja 2015 muutin Tanskaan matkalle kohti Sambiaa. Sambiassa vuonna 20
Elettiin vuotta 2015. Minulla oli jo muutama vuosi takana Malawissa ja asuimme mukavalla alueella melkein kaupungin keskustassa. Kaikki tunsivat minut, mutta itse harvemmin tiesin ihmisiä muuten kuin kasvoilta. Naapurustossa asui myös mukava nuori tyttö, ihan tavallista nuorisoa niin kuin muutkin alueella asuvat. Nyt kun ajattelen, niin siellä asui nuoria itse asiassa todella paljon. Malawissa 0-24 vuotiaat kattavatkin yli 65% koko maan väestöstä. Kaikki tapahtui pari taloa tästä meidän vanhasta talosta eteenpäin Eräänä päivänä tuli suru-uutinen, että tämä tyttö oli menehtynyt malariaan. Olin kuullut oudoista malariakuolemista, mutta se ei ollut koskaan tapahtunut näin lähellä meitä. Sanottiin, että hän oli ollut ihan hyvävointinen, mutta salakavala malaria olikin ehtinyt aivoihin asti ja hän menehtyi äkillisesti sairaalassa. Se, miksi tämä tapaus jäi erityisesti mieleeni, oli se, että käytin sitä usein esimerkkinä kertoessani ihmisille malarian vaarallisuudesta. Malaria on k